Tämän viestin on siis Jason Van Schoor välittänyt ystävältään Italiassa.
Käänöksen suomeksi teki Seikku Kaita, alkuperäinen teksti on täällä

Profile picture

Jason Van Schoor

@jasonvanschoor

Maaliskuun 10. päivä, tiistai, vuonna 2020

lukuaika noin 4 minuuttia



Tällä hetkellä Pohjois-Italiassa olevalta arvostetulta traumaylilääkäriltä:



Minun täytyy kertoa pikainen oma näkemykseni siitä, mitä Italiassa tapahtuu, ja annan myös suoria toimintaohjeita.

Ensinnäkin, Lombardia on Italian kehittynein alue ja sillä on erityisen hyvä terveydenhuolto. Olen työskennellyt Italiassa, Isossa-Britanniassa ja Ausseissa, enkä erehdy ajattelemaan, että kyse olisi jostain kehitysmaasta.

Tätä tilannetta on vaikea kuvitella, numerotiedot eivät auta ollenkaan ymmärtämään kokonaisuutta. COVID-epidemia on ylikuormittanut sairaalamme, niiden käyttöaste on jo kaksinkertainen mitoitukseen verrattuna.

Kaikki rutiinitehtävät on lopetettu. Leikkaussalit on muutettu teho-osastoiksi ja sieltä ohjataan nyt muut traumapotilaat tai kohtauksen saaneet muualle tai jätetään hoitamatta. Täällä on satoja vakavista hengitysvaikeuksista kärsiviä potilaita ja monilla heistä ei ole muuta apua kuin happimaski (naamari, jossa tuloilmaan lisätään ylimääräistä happea).

Teho-osasto ei ota edes arvioitavaksi 65 täyttäneitä tai potilaita, joilla on jokin perussairaus. Heitä ei siis arvioida eikä heidän tilaansa seurata teho-osastolla. Henkilökunta tekee kaikkensa, mutta hekin alkavat sairastella ja kärsiä henkisestä ylikuormituksesta.

Ystäväni soittavat itkuisina kun joutuvat näkemään ihmisten kuolevan käsiin ja eivät pysty auttamaan muuta kuin antamalla lisähappea. Muiden osastojen erikoislääkäreille annetaan pikaohjelappunen ja heidät siirretään hoitamaan happinaamaripotilaita. LUE TÄMÄ UUDELLEEN JA AJATTELE.

Olemme nähneet saman kuvion toistuvan eri alueilla viikon välein, eikä ole mitään syytä epäillä, etteikö kuvio toistuisi samanlaisena kaikkialla muutaman viikon kuluessa.

Tämä kuvio menee näin:


(1) Muutamia todettuja tapauksia, alkuun kevyempiä toimenpiteitä, ihmisiä kehoitetaan välttämään ensiapupäivystystä, mutta silti ihmiset kokoontuvat ryhmissä, ihmisiä rauhoitellaan ja pyritään välttämään paniikkia

(2) Ilmenee joitain lievää vakavampia tapauksia ja muutama vakava tapaus, jotka täytyy intuboida (=laittaa hengityskoneeseen), mutta ensiapupäivystyksessä potilasmäärä vähenee merkittävästi, joten kaikki näyttää hyvältä.

(3) Lievää vakavampia potilaita alkaa olla laumoittain ja ne ylikuormittavat ja tukkivat ensin tehohoidon, sitten loppuvat happinaamarit, painehappihuput ja lopulta itse happi.

(4) Henkilökunta sairastuu ja vuoroihin ei enää riitä täyttä miehitystä, kuolleisuus karkaa käsistä myös muista syistä hoidettavilla, koska hoidon taso romahtaa.

 

Kaikki hoitamiseen tarvittava tieto löytyy valmiina, mutta ainoa asia, jolla voi vaikuttaa lopputulokseen, on rohkeus päättää tehokkaista toimista ihmisten turvaamiseksi.

Jos viranomaiset eivät pidä huolta tehokkaista toimista, pidä ainakin oma perheesi turvassa, koska jos läheiselläsi on ollut syöpä, diabetes tai elinsiirtoja, edes nuoria potilaita ei huolita hengityskoneeseen. Itsesi turvaamisella en tarkoita, että hoidat heidät itse, vaan että SINÄ päätät kuka tekee mitäkin ja SINÄ koulutat ne, jotka huolehtivat muista.

Eräs tyypillinen asenneongelma, jota kuulee ja lukee, on, että ihmiset toteavat kyllä tilanteen huonoksi, mutta menevät silti ulos syömään, kuvittelevat itse olevansa turvassa.

Olemme sen nähneet, ettet ole turvassa, jos et ota vaaraa vakavasti. Toivon todella, että siellä ei ole asiat yhtä huonosti kuin täällä, mutta varautukaa siihen.